Antti Salonen 191

pääluottamusmies

Maahanmuuttokeskustelussa on syytä erottaa toisistaan ainakin kolme ryhmää jotka eroavat toisistaan taustaltaan ja oikeuksiltaan.


  • EU-kansalaiset
  • Humanitaarinen maahanmuutto
  • EU:n ulkopuolelta tuleva työperäinen maahanmuutto. (Joskus myös perhesyihin perustuva maahanmuutto)


Mielestäni meidän tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

- Saatavuusharkinnasta on ehdottomasti pidettävä kiinni. Työluvan puitteissa työpaikkaa voisi myös vaihtaa, mutta viranomaisten olisi tiedettävä siitä.

- Työluvan saamiseksi ei riitä työehtosopimuksen minimin maksaminen, vaan ammatti-ihmiselle on maksettava ammatti-ihmisen palkka ja työvoimapulan on myös näyttävä palkoissa.

- Myös EU-kansalaisten kohdalla tulisi huomioida, että työehtosopimuksen minimi ei ole sovelias palkka ammatti-ihmiselle.

- Työlupahakemuksen käsittelyn olisi oltava nopeaa.Työvoimaviranomaisten valvontaresursseja ja toimivaltaa olisi parannettava huomattavasti

- Maassa asuvia ulkomaalaisia olisi koulutettava (kieli- ja ammatillinen koulutus), jotta he sijoittautuisivat mahdollisimman hyviin työpaikkoihin ja auttaisivat työvoimapulassa

- Ulkomaalaisia olisi ohjattava aktiivisesti teollisuuteen ja muihin ammatteihin, johon heillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä ja joilla on oikeaa palkanmaksukykyä. 


Monet yritykset tahtovat käyttää ulkomaalaista työvoimaa palkkojen ja työehtojen polkemiseen

Viranomaisvalvonnan tulee olla niin hyvin resursoitua ja työlupakäytäntöjen tiukkoja, että tällaiseen ei ole mahdollisuutta. Olisi myös hyvä, jos työlupa ei olisi tiukasti sidoksissa yhteen työnantajaan, sillä tämä sidonnaisuus lisää riiston mahdollisuutta. Myös pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden käyttöä palkkaukseltaan tai työehdoiltaan liian huonoissa työsuhteissa olisi kitkettävä. Tämä ohjaisi ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia niille aloille ja niihin yrityksiin, joilla on oikeasti palkanmaksuvaraa ja joissa tuotannon jalostusarvo on korkea, mukaan lukien suuri osa teollisuuden työpaikoista.

 

Ulkomaalainen työvoima ei aina hakeudu niille aloille, joilla on työvoimaapulaa.

Sekä humanitaarisen maahanmuuton kautta maahan tulleita että EU:n ulkopuolisia maahanmuuttajia tulisi ohjata työvoimapula-aloille ja –ammatteihin. Vaikka monissa siivous-, majoitus- tai ravintola-alalla tai taksiyrityksissä ei ole halua maksaa kunnon palkkoja, ei se vielä sinänsä ole osoitus työvoimapulasta. Ulkomaalaisia, mukaan lukien pakolaiset, tulisi ohjata enemmän teollisuuteen. Tällä hetkellä monet heistä perustavat omia yrityksiä, vaikka kansantalouden ja heidän oman taloudellisen tilanteensa kannalta tämä ei ole useinkaan paras ratkaisu. Näkemyksemme mukaan Suomessa on liian vähän hitsaajia ja koneistajia, ei ravintoloita, partureita tai autopesuloita. (Olen myös törmännyt väitteeseen, että ulkomaalaisten perustamien palvelualan yritysten kilpailukyky perustuu usein verojen välttelyyn ja alipalkkaukseen. Jos tällaista oikeasti ilmenee, koen sen epäkohtana, johon olisi puututtava.)     

Suuri osa ulkomaalaisesta työvoimasta tulee Suomeen vain väliaikaisesti. 

Tämä on ongelma sekä ulkomaalaisten ammattitaidon kehittymisen että Suomen ikärakenteen tervehtymisen kannalta. Maahanmuuttopolitiikka ja työvoimapolitiikka olisi muotoiltava sellaiseksi, että ulkomaalaiset muuttaisivat maahamme pysyvästi perheinensä tai perustaisivat perheen Suomeen. Väliaikaisesti maassa oleskeleva työväestö vaikeuttaa myös viranomaisten mahdollisuutta valvoa työsuhteen ehtojen ja käytäntöjen lainmukaisuutta ja työehtosopimusten noudattamista.  

Maahanmuuton ja myös työperäisen maahanmuuton (sekä maastamuuton) myötä Suomen sukupuolijakauma uhkaa muuttua epäluonnollisen miesvaltaiseksi.

Ei ole syytä edistää politiikkaa, joka heikentää suurelta osalta väestöä mahdollisuutta perheen perustamiseen ja muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämän henkilökohtaisen sosiaalisen hinnan lisäksi sukupuolijakauman vääristymisestä joudutaan maksamaan myös yhteiskuntarauhan heikkenemisenä. On laajalti tunnustettu tosiasia, että yksinäisten nuorten miesten osuus johtaa sosiaaliseen levottomuuteen ja yleisen turvallisuuden järkkymiseen.    

Ulkomaalaisperäisten naisten työllisyysaste on luvattoman alhainen.

Erot naisten taustamaiden ovat suuria. Tätä voi pitää valtavana tuhlauksena ja tasa-arvon kannalta suurena ongelmana. Asiaan on puututtava. Ei ole järkevää, että samaan aikaan työvoimapulaan vedoten halutaan päästää ulkomailta maahan työntekijöitä, kun kuitenkaan ei ole huolehdittu maassa jo olevien työllistymisestä. Sama koskee suurelta osin myös miehiä, mutta vielä vakavammin naisia.